Blogini on siirtynyt uuteen osoitteeseen, uuden vuoden ja uuden alun merkeissä.

http://haydisblog.vuodatus.net/

Tämän puolesta sanomme hyvästit!

Monet ystävistäni ovat miettineet, miten vähällä rahalla saisi aikaan hyvää ruokaa, mikä olisi täyttävää ja riittäisi vähän pitempään. Noh, tänään päätin kokeilla oman makaronilaatikon reseptiä, ja päätin jakaa sen teidän kanssa!

HUOM! Muistathan, että aina voi tehdä ruokaa omien makujen perusteella, on turhauttavaa seurata reseptejä prikulleen jos ei ole varma lopputuloksesta.

Resepti on mitattu yhden henkilön talouteen, mutta riittänee myös kahdelle.

Makaronilaatikko ála Kuunpalvojatar

200g makaronia

Suolaa ja öljyä

Keitä makaronit ohjeiden mukaan.

200g jauhelihaa

Puolikas sipuli

150-200g katkarapuja

Suolaa, pippuria ja cayennenpippuria tai muuta tulista maustetta oman maun mukaan

Raastejuustoa

Pilko sipuli, ja paista öljyssä paistinpannulla, lisää mukaan jauheliha ja katkaravut. Mausta ja anna hautua kunnes jauheliha on kokonaan ruskistunut. Kaada valmis makaroni ja liha vuokaan ja sekoita.

1½-2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

Sekoita munat ja kerma keskenään, ja kaada laatikon päälle. Viimeistele ripottelemalla päälle juustoraaste (jos ei ole raastetta, käytä vaikka tavallista juustoa jonka viipaloit). Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Onnea matkaan!

Tuli perjantaina yllätysmuutto kun sain avaimet odotettua aikaisemmin, ja nyt ollaan jo kaksi yötä nukuttu tässä talossa. Ja täällä on niin hiljaista, ihanan hiljaista. Kaikki huonekalut on jo löytänyt paikkansa ja nyt pitää enää purkaa kaikki krääsät ulos laatikoista, mitä vielä löytyy vino pino.

Kaikki on sujunut tähän asti loistavasti. Ihmiset ovat auttaneet jupakassa ja kaikki paperityöt tehty. Kiitos Helsingin Kaupungin asuntojen ihanien sääntöjen, talo on sitten minulla vaikka loppuelämäni ajan, kunhan vaan maksan vuokran oikein. Ja paikka on kyllä suuri, sen tajusi nyt vasta. Vaikka tavaraa on paljon, silti talo tuntuu lähes järkyttävän isolta. Ehkä sitten joskus jos ukko muuttaa tänne niin eiköhän pienene. Mutta aika suuri asunto näin pienelle ihmiselle.

Hyvä puoli tilassa on, että vieraat mahtuvat kyläilemään. Sain äidin kaverilta vuodesohvan mihin mahtuu 2 - tai peräti 3 - ihmistä nukkumaan, plus että kellarissa on ylimääräinen patja joten makuutilaa on yövieraille. Kokeilin viime yönä katsoa leffaa pöytäkoneelta, vuodesohvassa maaten, toimii niin loistavasti, ja nukuinkin siinä kuin tukki läpi yön. Telkkaria en viitsi hankkia, kun niin harvoin katson sitä, ja suosikkisarjani voi aina katsoa netti-tv:ltä. Lisäksi säästyn tv-lupa maksuilta.

Yksi huono puoli on kaapintilojen puutteesta, en meinaa saada kaikkia keittiövälineitä ja ruokia hyviin paikkoihin, ja vaatekaapissakin on niin vähän tilaa vaatteille ja yli 15:lle kenkäparille. Sitä pitää niin kovasti alkaa tunkemaan tavaraa yhteen että mahtuu edes jotain. Ajattelin kyllä joskus ostaa toisen kaapin, mutta se jää sinne tulevaisuuteen. Toinen vähän vähemmän huono puoli tässä on meidän rakkaat naapurit. Siis itse naapurit ovat ihania, mutta heidän lapsensa eivät. Koska kaikki ikkunani ja parveke avautuu sisäpihalle, lasten leikit ja huudot kaikuu kovaa. MUTTA: onneksi ikkunat estävät metelin tulemasta sisälle, joten jos lasten touhut menee hermoon, laittaa vaan ovet kiinni.

Talon turvallisuus on kaiken a ja o, sillä meillä on valvontakameroita pitkin naapurustoa ja rapun sisälle ei pääse noin vain, vaan painalla ovisummeria. Mikä on minusta hauskaa käyttää.

Nyt takaisin pakkaamiseen, edessä on vielä suht pitkä urakka. Tupareitakin vietetään noin 2 viikon päästä, ainakin olen näin päättänyt, sillä olen melko nopea järjestämään asioita. To be continued...